Jokaisessa alla olevassa esimerkissä on kolme osaa: alkuperäinen teksti, sananmukainen glossi, joka kuvaa jokaisen sanan toimintaa, sekä luonnollinen käännös. Glosseissa käytetään muutamia lyhenteitä, jotta ne pysyvät lyhyinä. Niitä ei tarvitse opetella ulkoa — tämä on hakuteos, johon voit palata tarvittaessa.
Persoona ja luku · 1sg / 2sg / 3sg — ensimmäinen / toinen / kolmas persoona yksikössä (minä, sinä, hän/se) · 1pl / 2pl / 3pl — ensimmäinen / toinen / kolmas persoona monikossa (me, te, he)
Suku ja sija · m / f / n — maskuliini / feminiini / neutri · sg / pl — yksikkö / monikko · m.sg — yhdistelmä: maskuliini yksikkö (ja vastaavasti f.pl, n.sg jne.) · NOM / ACC / GEN / DAT / INS / LOC — kieliopilliset sijat (nominatiivi/akkusatiivi/genetiivi/datiivi/instrumentaali/lokatiivi) — mikä on sanan rooli lauseessa
Aikamuoto ja aspekti · PRES — preesens · PRET — preteriti (päättynyt menneisyyden tapahtuma) · IMPF — imperfekti (jatkuva tai toistuva menneisyyden tilanne) · FUT — futuuri · PERF — perfekti (nykyhetkeen vaikuttava päättynyt teko) · PROG — progressiivi (parhaillaan tapahtuva toiminta, esim. olen syömässä) · COND — konditionaali (tekisi…)
Modus · IND — indikatiivi (tavallinen toteamus) · SUBJ — subjunktiivi (epävarmuus, toiveet, epäilykset) · IMP — imperatiivi (käskyt) · INF — infinitiivi (perusmuoto: mennä, syödä)
Muut · REFL — refleksiivi (itseen kohdistuva teko: itseäni, itseäsi) · PERS — persoonallinen a (vain espanjassa — merkitsee ihmistarkoitteista suoraa objektia) · HON — kunnioittava muoto (erityisen kohtelias muoto, yleinen japanissa/koreassa) · TOP / SUB / OBJ — teema-, subjekti- ja objektimerkit (japani, korea) · CL — luokitin (kiina, japani, korea — substantiivien laskusana) · NEG — kielto
Ranska noudattaa subjekti-verbi-objekti-järjestystä, aivan kuten suomikin: Marie mange une pomme. Adjektiivit tulevat yleensä substantiivin jälkeen (une voiture rouge), mutta yleiset lyhyet adjektiivit (petit, grand, bon, beau, jeune, vieux) edeltävät sitä (un petit chien). Tiheyttä ja tapaa ilmaisevat adverbit seuraavat tavallisesti taivutettua verbiä: Il parle bien. Tärkeintä: kun objekti on pronomini, se siirtyy ENNEN taivutettua verbiä: Je le vois (ei "Je vois le"). Yhdistetyissä aikamuodoissa pronominit sijaitsevat ennen apuverbiä: Je l'ai vu.
Jokainen substantiivi on maskuliini tai feminiini, ja siihen liittyy sitä vastaava artikkeli. Määräinen artikkeli: le (m), la (f), l' (vokaalin tai h:n edellä), les (monikko). Epämääräinen artikkeli: un (m), une (f), des (monikko). Partitiivi vastaa suomen partitiivisijaa ja ilmaisee jonkin verran ainetta: du (m), de la (f), de l' (vokaali), des (monikko) — käytetään ruoasta, juomasta ja abstrakteista ominaisuuksista: Je bois du café. Kieltolauseessa partitiivit muuttuvat muotoon de: Je ne bois pas de café. Prepositiot à ja de supistuvat sanojen le/les kanssa: à + le = au, à + les = aux, de + le = du, de + les = des. Ne EIVÄT supistu sanojen la tai l' kanssa.
Subjektipronominit: je, tu, il/elle/on, nous, vous, ils/elles. Käytä tu-muotoa yhdestä tutusta henkilöstä, vous-muotoa monikossa tai kohteliaassa yksikössä. Suora objekti: me, te, le/la, nous, vous, les. Epäsuora objekti (jollekulle): me, te, lui, nous, vous, leur. Refleksiivi: me, te, se, nous, vous, se. Objektipronominit sijoittuvat ennen verbiä. Painolliset eli itsenäiset pronominit (moi, toi, lui, elle, nous, vous, eux, elles) esiintyvät prepositioiden jälkeen, yksinään tai painotettaessa: Avec moi. Moi, je pense que… Myös pronominit y (siellä/siihen) ja en (siitä/jotakin) sijoittuvat ennen verbiä.
Jokaisella substantiivilla on suku, joka täytyy opetella ulkoa. Yleisiä feminiinipäätteitä: -tion, -té, -ée, -ie, -ure, -ence. Yleisiä maskuliinipäätteitä: -age, -ment, -eau, -isme, -ier. Adjektiivit taipuvat suvussa ja luvussa niiden substantiivin mukaan. Tyypillinen kaava: lisää -e feminiinissä, -s monikossa, -es feminiinin monikossa. Monilla adjektiiveilla on epäsäännöllinen feminiinimuoto: beau → belle, vieux → vieille, blanc → blanche, heureux → heureuse, sportif → sportive. Adjektiivit, jotka päättyvät -e:hen (m), eivät muutu feminiinissä (rouge → rouge). Adjektiivit tulevat yleensä substantiivin jälkeen, paitsi lyhyet ja yleiset (BAGS: kauneus, ikä, hyvyys, koko).
Ranskan verbit jakautuvat kolmeen säännölliseen ryhmään infinitiivin päätteen mukaan. -er-verbit (parler) muodostavat suurimman ja ennustettavimman ryhmän. -ir-verbit jakautuvat kahtia: säännölliset, kuten finir, lisäävät monikkoon -iss- (nous finissons), kun taas toiset, kuten partir ja sortir, noudattavat eri kaavaa. -re-verbejä (vendre, attendre) on vähemmän, ja ne ovat pääosin säännöllisiä. Neljä epäsäännöllistä verbiä ovat välttämättömiä ja niitä käytetään kaikkialla: être (olla), avoir (olla jollakulla, omistaa), aller (mennä), faire (tehdä). Opettele niiden muodot varhain — ne toimivat myös apuverbeinä (être/avoir yhdistetyissä aikamuodoissa) ja yleisten idiomien perustana (faire chaud, avoir faim, aller bien).
Ranskan säännölliset verbit jakautuvat kolmeen ryhmään infinitiivin päätteen mukaan. Tässä on yhden mallin verbin täydellinen preesensin indikatiivin paradigma kustakin ryhmästä.
parler (puhua) : -er-ryhmä
| Persoona | Muoto | Ääntämishuomio |
|---|---|---|
| je | parle | loppu-e mykkä |
| tu | parles | -es mykkä |
| il / elle / on | parle | sama ääntämys kuin je/tu |
| nous | parlons | -ons /ɔ̃/ |
| vous | parlez | -ez /e/ |
| ils / elles | parlent | -ent mykkä, sama ääntämys kuin yksikössä |
finir (lopettaa) : -ir-ryhmä (säännöllinen, -iss- monikossa)
| Persoona | Muoto |
|---|---|
| je | finis |
| tu | finis |
| il / elle / on | finit |
| nous | finissons |
| vous | finissez |
| ils / elles | finissent |
vendre (myydä) : -re-ryhmä
| Persoona | Muoto |
|---|---|
| je | vends |
| tu | vends |
| il / elle / on | vend (ei päätettä) |
| nous | vendons |
| vous | vendez |
| ils / elles | vendent |
Keskeistä: -er-verbeissä neljä kuudesta muodosta (je, tu, il, ils) kuulostaa täysin samalta — vain kirjoitusasu eroaa, joten puheessa asiayhteys ja subjektipronomini kantavat koko merkityksen. Finir-tyyppisissä -ir-verbeissä monikkoon lisätään -iss-, mikä tekee äänneasusta selvästi erilaisen (finit /fini/ vs finissent /finis/). -re-verbeissä 3. persoonan yksiköllä ei ole päätettä lainkaan (il vend), loppu-d on mykkä, ja käänteiskysymyksissä se kuulostaa /t/:ltä (Vend-il ? = vɑ̃til). Muut hyödylliset verbit noudattavat samoja paradigmoja: parler-tyyppiin kuuluvat regarder, écouter, aimer, travailler, habiter, chercher; finir-tyyppiin choisir, réussir, grandir, réfléchir; vendre-tyyppiin attendre, entendre, répondre, perdre, descendre.
Preesens vastaa suomen "teen", "olen tekemässä" ja depuis-rakenteen kanssa myös "olen tehnyt (jo pidempään)". Säännöllinen -er: poista -er, lisää -e, -es, -e, -ons, -ez, -ent (parle, parles, parle, parlons, parlez, parlent — kolme viimeistä yksikön muotoa ja 3. persoonan monikko kuulostavat kaikki samalta). Säännöllinen -ir (finir-tyyppi): -is, -is, -it, -issons, -issez, -issent. Säännöllinen -re: -s, -s, –, -ons, -ez, -ent. Preesensiä käytetään myös lähitulevaisuuden suunnitelmista (Je pars demain) sekä menneisyydessä alkaneista ja yhä jatkuvista tilanteista sanan depuis kanssa: J'habite ici depuis 2010 = "Olen asunut täällä vuodesta 2010."
Passé composé kertoo päättyneistä tapahtumista: apuverbi (avoir useimmilla verbeillä; être noin 15 liike- ja tilaverbillä sekä kaikilla refleksiiviverbeillä) + partisiipin perfekti. -er → -é, -ir → -i, -re → -u; monilla epäsäännöllisillä verbeillä oma muotonsa (faire→fait, voir→vu, prendre→pris). Kun apuverbinä on être, partisiippi taipuu subjektin mukaan (Elle est allée). Imparfait kuvaa jatkuvia tai toistuvia menneisyyden tiloja tai taustaa: poista -ons nous-preesensmuodosta, lisää -ais, -ais, -ait, -ions, -iez, -aient. Käytä imparfait'ta kuvauksiin ("satoi", "ennen tein…") ja passé composéta siihen, mitä tapahtui seuraavaksi.
Tulevaisuudesta voi puhua kahdella tavalla. "Futur proche" (lähitulevaisuus) = aller (preesens) + infinitiivi — käytetään suunnitelmista ja lähellä olevista tapahtumista, hyvin yleinen puhekielessä: Je vais manger. "Futur simple" on yksisanainen muoto, joka rakennetaan infinitiivin päälle (-re-verbeissä loppu-e poistetaan) + päätteet -ai, -as, -a, -ons, -ez, -ont. Epäsäännölliset vartalot on opeteltava erikseen: être→ser-, avoir→aur-, aller→ir-, faire→fer-, venir→viendr-, voir→verr-, pouvoir→pourr-. Futur simple'a suositaan etäisemmästä, muodollisesta tai hypoteettisesta tulevaisuudesta, ja sitä käytetään pakollisesti quand-sanan jälkeen, kun viitataan tulevaisuuteen: Quand il arrivera…
Sanoaksesi "haluan + verbi", taivuta vouloir (epäsäännöllinen) ja seuraa sitä infinitiivillä. Vouloir on yksi arkiranskan hyödyllisimmistä verbeistä ja toimii samaan tapaan kuin suomen "haluta".
| Persoona | vouloir | + infinitiivi |
|---|---|---|
| je | veux | manger / partir / dormir |
| tu | veux | aller / boire / venir |
| il / elle / on | veut | parler / voir / faire |
| nous | voulons | sortir / rester |
| vous | voulez | essayer / commencer |
| ils / elles | veulent | rentrer / comprendre |
Toinen verbi pysyy infinitiivissä: älä koskaan taivuta molempia. Kielto: aseta ne...pas vouloir-verbin ympärille, infinitiivi pysyy koskemattomana: Je ne veux pas partir. Kysymys käänteisellä sanajärjestyksellä: Veux-tu venir ? Huomaa rekisteri: "tu veux + infinitiivi" on suora ja hyvin yleinen ystävien kesken, kun taas palvelutilanteissa (kaupoissa, ravintoloissa) käytetään kohteliaampaa muotoa "je voudrais + infinitiivi" (katso erillinen osio). Sanoaksesi "haluan jonkun muun tekevän X:n", ranska käyttää subjunktiivia: Je veux que tu viennes (ei sanasta sanaan "haluan sinun tulevan"). Yleinen sudenkuoppa suomenkielisille: älä lisää mitään prepositiota vouloir-verbin ja infinitiivin väliin: Je veux aller, ei "Je veux à aller".
Futur proche ("lähitulevaisuus") muodostetaan verbillä aller preesensissä + infinitiivi. Se vastaa läheisesti suomen "aikoa tehdä jotakin" -rakennetta ja on yleisin tapa puhua tulevaisuudesta puhutussa ranskassa.
| Persoona | aller | + infinitiivi |
|---|---|---|
| je | vais | partir / manger / appeler |
| tu | vas | venir / regarder / faire |
| il / elle / on | va | pleuvoir / arriver / finir |
| nous | allons | sortir / déménager |
| vous | allez | voir / aimer / essayer |
| ils / elles | vont | gagner / perdre / rentrer |
Käytä sitä suunnitelmista, aikomuksista ja nykyhetken merkkeihin perustuvista ennusteista: Il va pleuvoir (katso taivasta). Se toimii sekä välittömistä että hieman etäisemmistä suunnitelmista: Je vais te téléphoner dans cinq minutes / la semaine prochaine. Kielto kietoutuu aller-verbin ympärille, ei infinitiivin: Je ne vais pas sortir. Objektipronominit sijoittuvat aller-verbin ja infinitiivin väliin: Je vais le faire. Vertaa futur simpleen (Je partirai), joka kuulostaa muodollisemmalta, etäisemmältä tai sitoutuneemmalta: arkipuheessa futur proche on suositumpi. Yleinen oppijan virhe on taivuttaa molempia verbejä (Je vais pars). Toisen verbin on pysyttävä infinitiivissä.
Passé composé on arkipäiväinen menneisyyden aikamuoto päättyneille tapahtumille. Se muodostetaan verbin avoir tai être preesensmuodosta sekä partisiipin perfektistä.
Apuverbin valinta. Useimmat verbit käyttävät verbiä avoir. Pieni joukko intransitiivisia "liike- ja tilanmuutosverbejä" käyttää verbiä être, samoin kaikki refleksiiviverbit. Être-verbit opetellaan usein listana: aller, venir, arriver, partir, entrer, sortir, monter, descendre, naître, mourir, rester, tomber, retourner, devenir, passer (kun intransitiivinen).
Partisiipin muodostaminen.
| Ryhmä | Infinitiivi | Partisiipin perfekti |
|---|---|---|
| -er | parler | parlé |
| -ir (finir-tyyppi) | finir | fini |
| -re | vendre | vendu |
| epäsäännöllinen | avoir | eu |
| epäsäännöllinen | être | été |
| epäsäännöllinen | faire | fait |
| epäsäännöllinen | voir | vu |
| epäsäännöllinen | prendre | pris |
| epäsäännöllinen | mettre | mis |
| epäsäännöllinen | dire | dit |
| epäsäännöllinen | écrire | écrit |
Taivutuskaava avoir-verbillä (manger).
| Persoona | Muoto |
|---|---|
| j' | ai mangé |
| tu | as mangé |
| il / elle / on | a mangé |
| nous | avons mangé |
| vous | avez mangé |
| ils / elles | ont mangé |
Taivutuskaava être-verbillä (aller). Tässä partisiippi taipuu subjektin mukaan suvussa ja luvussa, kuten adjektiivi.
| Persoona | Muoto |
|---|---|
| je | suis allé(e) |
| tu | es allé(e) |
| il / on | est allé |
| elle | est allée |
| nous | sommes allé(e)s |
| vous | êtes allé(e)(s) |
| ils | sont allés |
| elles | sont allées |
Kielto ympäröi apuverbin: Je n'ai pas mangé. Käänteiskysymyksissä vain apuverbi kääntyy: As-tu mangé ? Vertaa imparfait'hin, jota käytetään jatkuvista tai toistuvista menneisyyden tilanteista: J'ai mangé une pomme (yksi päättynyt tapahtuma) vs Je mangeais des pommes tous les jours (tapa).
Vouloir konditionaalissa antaa kohteliaan muodon je voudrais ("haluaisin"). Se pehmentää pyyntöä ja on vakiomuoto kaupoissa, ravintoloissa ja kaikissa palvelutilanteissa. Täysi konditionaaliparadigma:
| Persoona | Muoto | + infinitiivi tai substantiivi |
|---|---|---|
| je | voudrais | partir / un café |
| tu | voudrais | essayer / une glace |
| il / elle / on | voudrait | savoir / l'addition |
| nous | voudrions | réserver / deux places |
| vous | voudriez | commander / du vin |
| ils / elles | voudraient | venir / des informations |
Seuraa joko infinitiivillä ("haluaisin + verbi") tai substantiivilla ("haluaisin + substantiivi"). Vertaa rekistereitä:
| Muoto | Rekisteri | Esimerkki |
|---|---|---|
| Je veux un café. | suora, ystävien kesken | Haluan kahvin. |
| Je voudrais un café. | kohtelias, neutraali | Haluaisin kahvin. |
| Je voudrais un café, s'il vous plaît. | hyvin kohtelias | Saisinko kahvin, kiitos. |
Toinen yleinen kohteliaisuusvaihtoehto on j'aimerais + infinitiivi ("tekisi mieluusti"), joka kuulostaa hieman lämpimämmältä tai innostuneemmalta: J'aimerais visiter Paris. Sanoaksesi "haluaisin sinun tekevän X:n", käytä subjunktiivia que-sanan jälkeen: Je voudrais que tu viennes. Sudenkuoppa: älä käännä "haluaisin tietää" muotoon "Je voudrais à savoir". Ei prepositiota: pelkästään Je voudrais savoir.
Toisin kuin englanti, ranskassa ei ole erillistä -ing-muotoa preesensin progressiiville. Yksinkertainen preesens kattaa sen jo: Je mange = sekä "syön" että "olen syömässä". Kun haluat nimenomaan korostaa, että toiminta on juuri nyt käynnissä, ranska käyttää kiertoilmausta être en train de + infinitiivi ("olla juuri tekemässä jotakin").
| Persoona | être | en train de | + infinitiivi |
|---|---|---|---|
| je | suis | en train de | travailler |
| tu | es | en train de | manger |
| il / elle / on | est | en train de | dormir |
| nous | sommes | en train de | discuter |
| vous | êtes | en train de | regarder |
| ils / elles | sont | en train de | préparer |
Käytä sitä korostamaan käynnissä olevaa toimintaa (vastaa suomen "juuri nyt" tai "parhaillaan"): Ne me dérange pas, je suis en train de travailler. Taustatiedoissa ("satoi, kun saavuin") ranska suosii imparfait'ta (Il pleuvait quand je suis arrivé), ja "être en train de" -rakennetta käytetään menneisyydessä harvoin, vaikka se on mahdollinen: J'étais en train de cuisiner.
Yksinkertaisempi arkinen vaihtoehto on lisätä pelkkä adverbi, kuten maintenant (nyt), là (juuri nyt, hyvin yleinen puheessa) tai actuellement (tällä hetkellä), yksinkertaiseen preesensiin:
| Kiertoilmaus | Yksinkertainen preesens + adverbi |
|---|---|
| Je suis en train de lire. | Je lis là. / Je lis en ce moment. |
| Il est en train de dormir. | Il dort maintenant. |
Yleinen sudenkuoppa: älä sano "Je suis lisant" englannin "I am reading" -mallin mukaan. Ranskassa on kyllä gerundi (en lisant = lukiessa), mutta se ei vastaa preesensin progressiivia.
Sanoaksesi "voin tehdä X:n", taivuta epäsäännöllinen verbi pouvoir ja seuraa sitä infinitiivillä. Pouvoir kattaa sekä kyvyn ("kykenen") että luvan ("saan"), ja konditionaalissa siitä tulee kohtelias pyyntö ("voisitko...").
| Persoona | pouvoir | + infinitiivi |
|---|---|---|
| je | peux | venir / sortir / aider |
| tu | peux | passer / rester |
| il / elle / on | peut | comprendre / arriver |
| nous | pouvons | essayer / parler |
| vous | pouvez | entrer / commencer |
| ils / elles | peuvent | finir / réussir |
Kysymyksissä käänteinen 1. persoonan yksikkömuoto on erityinen: puis-je (ei "peux-je") muodollisessa tyylissä. Arkipuheessa käytetään muotoa "est-ce que je peux" tai "je peux" nousevalla intonaatiolla.
Mennyt ja konditionaalimuodot.
| Aikamuoto | Muoto | Merkitys |
|---|---|---|
| passé composé | j'ai pu | pystyin / onnistuin |
| imparfait | je pouvais | pystyin (yleinen kyky) |
| conditionnel | je pourrais | pystyisin / voisin |
| conditionnel (kohtelias pyyntö) | pourriez-vous | voisitteko (muodollinen) |
Huomaa hienoinen ero: "je pouvais" kuvaa yleistä menneisyyden kykyä, kun taas "j'ai pu" tarkoittaa, että toiminta myös todella tapahtui. Vertaa: Je pouvais nager à cinq ans (osasin uida viisivuotiaana) vs J'ai pu finir à temps (onnistuin lopettamaan ajoissa).
Kieltääksesi käytä pouvoir-verbiä ne...pas-rakenteessa: Je ne peux pas venir. Sudenkuoppa: älä sekoita pouvoir-verbiä (voida, saada luvan/kyetä) verbiin savoir (osata). Opitusta taidosta, kuten uimisesta tai pianonsoitosta, ranska suosii usein verbiä savoir: Je sais nager (osaan uida) eikä Je peux nager (joka kuulostaa enemmän "saan uida" tai "kykenen juuri nyt uimaan").
Ranskan kielto ympäröi taivutetun verbin kahdella osalla: ne (n' vokaalin edellä) ennen verbiä ja toinen sana sen jälkeen. Pas = ei (oletusarvo); jamais = ei koskaan; rien = ei mitään; plus = ei enää; personne = ei kukaan; aucun(e) = ei yhtään. Yhdistetyissä aikamuodoissa molemmat osat ympäröivät apuverbiä: Je n'ai pas mangé. Personne kuitenkin seuraa partisiippia: Je n'ai vu personne. Kiellon jälkeen epämääräiset ja partitiiviset artikkelit (un, une, des, du, de la) muuttuvat muotoon de: Je n'ai pas de voiture. Puhekielessä "ne" jätetään usein pois: J'sais pas.
Kolme rekisteriä kyllä/ei-kysymyksille. (1) Intonaatio — säilytä väitelauseen sanajärjestys, nosta äänenpainoa: Tu viens ? (epämuodollinen). (2) Est-ce que lauseen alussa, ei muita muutoksia: Est-ce que tu viens ? (neutraali). (3) Inversio — verbi-subjekti yhdysmerkillä: Viens-tu ? (muodollinen); kun 3. persoonan yksikkö päättyy vokaaliin, lisätään -t-: A-t-il fini ? Kysymyssanat (qui, que, où, quand, pourquoi, comment, combien) yhdistyvät näihin: Où est-ce que tu vas ? / Où vas-tu ? / Tu vas où ? "Qu'est-ce que" = "mitä" suorana objektina; "qu'est-ce qui" = "mikä" subjektina.
Oletusarvoinen monikkomerkki on -s, joka kirjoitetaan mutta ei äännetä: un livre → des livres. Substantiivit, jotka päättyvät -s:ään, -x:ään tai -z:aan, eivät muutu: un nez → des nez. Substantiivit, jotka päättyvät -au:hon, -eau:hon tai -eu:hun, saavat päätteen -x: un bateau → des bateaux. Useimmat -al-loppuiset substantiivit muuttuvat muotoon -aux: un cheval → des chevaux (poikkeukset: bal, festival → -als). Useimmat -ou-loppuiset saavat -s:n, mutta seitsemän saa -x:n (bijou, caillou, chou, genou, hibou, joujou, pou). Koska monikon pääte on yleensä mykkä, kuulija päättelee luvun artikkelista (le/les, un/des) — artikkeli kantaa siis ratkaisevaa tietoa.
Refleksiiviverbi taipuu refleksiivipronominin kanssa, joka vastaa sen subjektia: me, te, se, nous, vous, se. Monet kuvaavat päivittäisiä rutiineja tai itseen kohdistuvia tekoja: se lever (nousta ylös), se laver (peseytyä), se brosser les dents (harjata hampaat), s'habiller (pukeutua), se coucher (mennä nukkumaan). Toiset ovat muodoltaan refleksiivisiä, mutta eivät merkitykseltään: s'appeler (olla nimeltään), se souvenir (muistaa), s'amuser (pitää hauskaa). Passé composé'ssa refleksiiviverbit käyttävät AINA apuverbinä être-verbiä, ja partisiippi taipuu yleensä subjektin mukaan: Elle s'est levée tôt.
Elisio: tietyt yksitavuiset -e- tai -a-loppuiset sanat pudottavat kyseisen vokaalin ja saavat heittomerkin ennen vokaalilla tai mykällä h:lla alkavaa sanaa: le + ami → l'ami; je + ai → j'ai; ne + est → n'est; que + il → qu'il; si + il → s'il (vain il/ils-sanojen edessä). Liaison: normaalisti mykkä loppukonsonantti äännetään ja liitetään seuraavaan sanaan, kun se alkaa vokaalilla tai mykällä h:lla. Yleisiä pakollisia liaisoneja: määreiden jälkeen (les_amis, mon_ami, un_homme), pronominien jälkeen (nous_avons, vous_êtes) sekä lyhyiden adjektiivien jälkeen ennen substantiivia (petit_ami). S ja x muuttuvat äänteeksi /z/, d äänteeksi /t/, f äänteeksi /v/ ilmauksessa "neuf ans/heures".